Tampere elinvoimaiseksi yhteistyöllä

Tampere on Sisä-Suomen johtavia kaupunkeja. Varsinkin nykyisten infrahankkeiden avulla kaupungilla on potentiaalia haastaa pääkaupunkiseutua. Näiden hankkeiden aiheuttamien kustannusten vuoksi Tampereen talous on kuitenkin uusien haasteiden edessä, sillä kaupungin velka on kasvanut jo yli miljardiin euroon.

Siksi tarvitaan määrätietoista suunnittelua ja ideoita, joilla kaupungin elinvoimaisuus taataan myös tulevaisuudessa ja mittavammilta veronkorotuksilta säästytään. Verotulojen kannalta ratkaisevaa on korkean tuottavuuden työpaikkojen ylläpitäminen seudulla. Monet valmistuvat korkeakoulutetut haluaisivat jäädä Tampereen seudulle, mutta heille ei ole tarjolla kiinnostavaa oman alan työtä. Pääkaupunkiseudun monipuolisemmat työllisyysmahdollisuudet vetävät puoleensa, jolloin kaupungin verotulot vuotavat ulos.

Mitä asialle voisi tehdä? Oulu on tunnettu esimerkki onnistumisestaan. Pohjoisesta sijainnistaan huolimatta se on onnistunut luomaan innovatiivisen ympäristön, joka houkuttelee teknologia-alan yrityksiä ja työntekijöitä ympäri Suomea. Oulu on onnistunut tässä keskittymällä omiin vahvuuksiinsa sekä panostamalla koulujen ja yritysten yhteistyöhön.

Tampereen korkeakoulukentällä on perinteisesti löytynyt vahvaa osaamista niin teknilliseltä kuin kaupalliselta alalta, mikä luo suotuisaa pohjaa vireälle elinkeinoelämälle. Korkeakoulujen ja työelämän yhteyttä täytyykin aktiivisesti vahvistaa sekä antaa opiskelijoille mahdollisuus käyttää intoaan ja osaamistaan tuoreiden ajatusten esille tuomiseksi. Tänä vuonna yhdistynyt Tampereen yliopisto antaa erinomaiset lähtökohdat kehittää tätä puhtaalta pöydältä. Poliittiset päättäjät voivat edesauttaa tilannetta luomalla edellytyksiä hedelmälliselle yhteistyölle.

Oppilaitokset-yritykset-kaupunki, tämän yhteistyön avulla Tampere pysyy elinvoimaisena ja luo korkeakoulutetuille mahdollisuuden jäädä työskentelemään ja kehittämään paikkakunnan sekä koko maakunnan elinkeinoelämää.

Euroopan unioni on myös sisäpolitiikkaa

Euroopan unioni on sisäpolitiikkaa, mitä Suomessa ei aina muisteta. Sen vuoksi eduskuntavaaleissa ja heti perään tulevissa eurovaaleissa on kyse myös Euroopasta ja yhteisistä asioista, joista päätämme koko Euroopan hyväksi. On laskettu, että jopa 80 % eduskunnan lainsäädännöstä on EU-peräistä, eli ensin neuvoteltu Brysselissä ja vasta sen jälkeen Helsingissä.

Yhteisellä EU-budjetilla on myös alueellisia vaikutuksista, esimerkiksi sen suhteen, paljonko yhteisestä EU-budjetista saadaan rahaa vaikka Länsi-Suomen alueelle. Sillä rahalla on saatu aikaiseksi monia hankkeita työllistymisen ja infran rakentamisen osalta. ESR-rahoituksen avulla Suomi on saanut myös esimerkiksi espanjalaisia hammaslääkäreitä paikkaamaan hampaiden lisäksi lääkäripulaa ja lyhentämään jonoja eri puolilla Suomea.

Tänä keväänä EU on hakenut asemaansa mahdollisesti pian unionin jättävään Isoon-Britanniaan. Kansalaisille tämä on mahdollisesti näyttäytynyt kuitenkin Pikku-Englannin ja hämmentyneen Unionin välisenä uudelleen asemoitumisena. Tämän teatterin taustalla EU on kuitenkin vahva ja voi hyvin kaikista haasteita huolimatta. Kotimaankin vaalikentillä kuultua vaatimusta erotella työvoiman vapaa liikkuvuus muista sisämarkkinoiden vapaan liikkuvuuden säännöksistä on kuitenkin pelkkää populismia. Tämä ei ole mahdollista ilman, että unioni avaisi perussopimuksen uusille neuvotteluille (seuraava Lissabonin sopimus). Tähän eivät kenenkään rahkeet riitä. Brexit on myös mahdollisuus. Moni yritys tuottaa varaosansa alihankintana Brittein saarilla. Tätä alihankintaketjua pitää saada houkuteltua myös Pirkanmaalle ja tässä investointihoukuttelussa tarvitaan kaikkien asianosaisten aktiivisuutta. Hollanti, Irlanti ja Ruotsi ovat tässä olleet jo hyvin liikkeellä, toki osittain maantieteellisen läheisyytensä vuoksi. Esimerkiksi Volvon alinhankinta on pitkälti juuri Briteissä.

Suomen lähestyvän EU-puheenjohtajuuden osalta uudella hallituksella on saman tien kädet täynnä Eurooppaa. Pitää kuitenkin muistaa, että puheenjohtajamaa ei juurikaan omia asioitaan edistä vaan toimii hiljaisena sovittelijana. EU-agendaan vaikuttamisessa tarvitaan täten muita yhteiskunnallisia toimijoita, jotka voivat puheenjohtajan tukena edistää myös Suomen etua.

Yksi tällainen aihe on tutkimus, kehitys ja innovaatiorahoitus, jonka pottia taantuvassa taloudessa tulee kasvattaa. Ilmastoahdistukseen ja digitalisaation haasteisiin voidaan vastata juuri EU-budjetilla ja sen tarkemmalla kohdistamisella oikeanlaisiin toimiin. Meidän tehtävä päättäjinä on vastata tähän ahdinkoon oikeanlaisilla ja oikeanaikaisilla päätöksillä.

Perintövero lakkautettava

Työn tekeminen kuluttaa energiaa – yleensä palkkaa maksetaan juurikin vaivannäöstä. Vaivan näkeminen on kuitenkin välttämätöntä mahdollistaakseen itsensä elättämisen. Eikä pelkästään itsensä, sillä useimpien mielestä tärkeimpiä motiiveja työnteolle on se, että pystyy elättämään omaa perhettään ja luomaan heille hyvät edellytykset elämään.

Vanhemmat ajattelevat lastensa parasta ja haluavat varmistaa, että näillä olisi parempi tulevaisuus kuin itsellä aikoinaan. Nykyinen perintövero kuitenkin hankaloittaa tämän toteuttamista ja heikentää kannustimia säästämiseen. Ihmisellä tulisi olla lähtökohtainen oikeus luovuttaa ansaitsemaansa, jo moneen otteeseen verotettua, omaisuuttaan eteenpäin lapsilleen ilman, että valtio ottaa osansa.

Kun valtio tulee apajille perintöä jaettaessa, koituu tästä useita käytännön ongelmia. Timantti muuttuu tikariksi, kun vuosikymmenten ajan jälkeläisiä varten kerätyn ja säästetyn omaisuuden luovuttamisesta aiheutuvat veroseuraamukset ovat niin mittavia, että vastaanottajan täytyy ottaa lainaa tai käyttää säästönsä niistä selvitäkseen.

Perintö- ja lahjaverosta saatavat hyödyt ovat yllättävän alhaiset. Se tuottaa verotuloja alle 1 %:n julkisen talouden budjetista, mikä on helposti korvattavissa muilla keinoilla. Ei olekaan yllättävää, että verosta on luovuttu monessa Suomen verrokkimaassa, kuten Ruotsissa, Norjassa ja Itävallassa.

Perintöveron poistamisella vahvistettaisiin ihmisten kannustinta tehdä työtä tai varmistaa perheyrityksensä onnistuneen jatkumisen myös tulevina sukupolvina. Perintöveron lakkauttaminen on asetettava pitkän aikavälin tavoitteeksi.

 

Julkaistu Ylöjärven uutisissa 2.4.2019

Miksi työllisyysasteella on merkitystä

Työllisyydestä on puhuttu paljon julkisuudessa, kun hallitus saavutti yhden tavoitteensa eli työllisyysasteen noston 72 prosenttiin. Mutta minkä takia työllisyysaste (15—64 -vuotiaiden työllisten osuus koko samanikäisestä väestöstä) on niin tärkeä mittari, että sitä pidetään aina esillä? Mitä merkitystä sillä on, sattuuko työllisyysaste olemaan 70 vai 72 prosenttia?

Työllistyminen on päämäärä jo itsessään, sillä mielekkäässä työpaikassa ihmiset voivat toteuttaa itseään ja luoda edellytyksiä läheistensä hyvinvoinnille. Korkea työllisyysaste on kuitenkin erinomainen väline myös muiden yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseen. Käytännössä yhdenkin prosenttiyksikön kasvu työllisyysasteessa tarkoittaa noin 1-1,4 miljardia euroa julkiselle taloudelle. Kun tätä verrataan opintotuen määrään (800 milj.) tai ammatillisen koulutuksen kustannuksiin (1,8 mrd), huomataan kuinka olennainen summa on kyseessä. Yhden prosenttiyksikön nousulla voitaisiin esimerkiksi jopa kolminkertaistaa poliisien määrä 7000:sta 21000:een. Kun työllisyysaste on korkealla, säteilee se hyvää ympäri yhteiskuntaa.

Tämän vuoksi työllisyysaste on niin usein tapetilla, ja edellinen hallitus oli valmis epämiellyttäviinkin toimiin parantaakseen sitä. Ilman korkeaa työllisyyttä jouduttaisiin turvautumaan suurempiin leikkauksiin tai veronkorotuksiin.

Siksi myös tulevan hallituksen tulee sitoutua työllisyyden parantamiseen. Sen saavuttamiseksi löytyy sopivia keinoja, jotka voidaan toimeenpanna rohkeilla ja määrätietoisilla toimilla, kuten paikallista sopimista lisäämällä ja kohtaanto-ongelmaa helpottamalla. Nämä uudistukset tulee kuitenkin tehdä yhteistyöllä eikä sanelupolitiikalla. Miten paljon se mahdollistaisikaan, jos seuraavan kauden aikana työllisyys nostettaisiin 75 prosenttiin?

Kohtuullisuus työelämän tavoitteeksi

Vuodenvaihteeseen liittyy usein tapa tehdä hyviä lupauksia. Lupaamme liikkua enemmän, syödä vähemmän eineksiä, tavata enemmän läheisiä ja käydä töissä useammin pyörällä. Kun vuotta on kulunut useampi kuukausi, on arki taas vienyt mennessään ja lupauksista on vaikea pitää kiinni.

Muutama vuosi sitten puhuttiin paljon elämän hidastamisesta. Entä jos hitaan elämän sijaan pyrkisimme kohtuulliseen elämään? Kohtuullisuutta olisi muun muassa se, että työt jakautuvat tasaisesti, niin että useammalla olisi töitä ja työmäärä olisi kohtuullinen kaikilla.

Kohtuullisuus liittyy vahvasti ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Jos ihmisellä on sopivasti työtä ja vapaa-aikaa, hän jaksaa syödä enimmäkseen terveellisesti, liikkua sen verran että pysyy kunnossa ja viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa. Silloin läheiset ihmissuhteet säilyvät luottamuksellisina ja tuovat elämään merkityksellisyyden tunnetta.

Kohtuullista elämää viettävä ihminen jaksaa myös kierrättää pahvit, muovit ja viedä biojätteen eri paikkaan kuin sekajätteen. Kohtuullisen elämän keskellä ihminen jaksaa jääkaapin avatessaan pohtia, mitä ruokaa tekisi jo olemassa olevista aineksista ja vähentää tällaisilla valinnoilla hukkaan menevän ruoan määrää. Kun kaikkea on elämässä sopivasti, on voimavaroja tervehtiä naapuria ja työkaveria ja luoda siten myönteistä ilmapiiriä omiin lähiyhteisöihinsä.

Jos taas ihmisellä on liikaa työtä, muistettavaa ja huolehdittavia asioita, se kaikki pakkautuu hankalasti hallittavaksi mössöksi. Jos elämä täyttyy työstä ja kalenterin mukaan juoksemisesta, on helpompi vetää pipo syvälle päähän ja jättää tervehtimättä naapuria samalla kun joutuu kaatamaan kaikki jätteet sekajätteeseen.

Kohtuullinen elämä on jokaisen oma valinta, mutta se voisi olla myös työyhteisöjen yhteinen valinta. On helpompi vähentää ylitöitä, kun tietää kollegankin tekevän niin. Tällä hetkellä liian moni uupuu työkuormansa alle. Yksi työelämään liittyvistä vaaliteeseistäni on, että töitä on voitava tehdä kohtuullisissa määrin.

 

Julkaistu Aamulehdessä 27.3.2019